maanantai 29. joulukuuta 2014

94. Mihin tämä aika nyt taas meni?

On liian paljon puuhaa, että ehtisi säännöllisesti kirjoittamaan. Tämä näyttää nyt taas pahasti jäävän kaiken muun jalkoihin.

Joulunvietosta selvitty ja seuraavaksi luvassa uusi vuosi ja uudet kujeet. Ensimmäisenä heti tietenkin Ainon 5vuotis syntymäpäivät. Kevään mittaan on tulossa enemmän ja enemmän kiireitä ja muuta. Miehen eduskuntavaaliehdokkuus, opinnäytetyö, työssäoppiminen ja pieni perheenlisä toukokuussa. Voi siis hyvinkin olla, että tämä blogi hiljenee pian lopullisesti ja katselen uutta alkua, kunhan elämäntilanne on siihen suotuisampi.

Vielä olisi kuitenkin luvassa Buzzador-kampanjaa Vanishin hyldyistä ja haitoista, joten sen verran tulette ainakin minusta vielä kuulemaan.

-Jenna

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

93. 1. joulukuuta!

Nyt se alkoi! Nimittäin joulukuu. Ollaan tyttären kanssa ihan innoissaan ja suunnitteilla on jos jonkinlaista jouluaskartelua, tontuista joulukortteihin (ja synttärikutsuihin). Harmi, että toisilla tämän perheen jäsenillä on tuo koulu ja työ jotka haittaavat tätä harrastustoimintaa. Oli viikonloppuna tarkoitus tehdä vähän noita askarteluita, mutta kummasti se aika meni taas ihan kaikkeen muuhun kuin suunniteltuun. Mutta eipä se haittaa, on hyvä ottaa välillä ihan rennosti vaan.

Eilen käytiin osallistumassa kaupungin joulukaudenavajaisiin sen verran, että kävimme katsomassa ilotulituksen. Seuraavalla kerralla lapselle täytynee ottaa kuulosuojaimet mukaan, koska hän piti koko ajan omia käsiä korvillaan minun käsieni päällä. Ilotulitus oli varsin hieno, olin yllättynyt että sen kesto oli jopa 7minuuttia, mikä on aika pitkä aika tuollaiselle ilotulitukselle. Raketit olivat hienoja, tykkäsin etenkin ihan viimeisestä joka näytti siltä, kuin olisi valunut maahan asti. Todella kaunis.

Joulupukin paja on hirveässä vauhdissa koko ajan. Pukkaa lahjaa jos jonkinlaista ja ideoita on paljon, mutta aikaa liian vähän. Osaisikohan ensi vuonna aloittaa hyvissä ajoin ja miettiä, että kaikkea mahdollista olisi sitten valmiina kun joulu tulee? Ensi vuosi tulee jokatapauksessa olemaan äärimmäisen kiireinen aina kevääseen asti. Huhhuh. Opinnäytetyöhön on sentään jo aihe olemassa!

-Jenna

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

92. Synkkää ja pimeää

Jälleen. Perjantaina satoi taas hiukan lunta. Olihan se tiedossa, että jälleen se sulaa pois parin seuraavan päivän aikana. On niin ankeaa ja pimeää tuolla ulkona. Tunnustan henkeen ja vereen olevani syksy ja talvi-ihminen. Tosin minun mielestäni syksy saisi päättyä lokakuun puolenvälin paikkeilla ja sitten saisi tulla lunta. Paljon lunta ja sopivasti pakkasta. Tätä voisi hyvin kestää tuonne maaliskuun alkuun saakka, sen jälkeen lumi voisi sulaa yhdessä yössä pois. Vihaan loskakeliä, silloin kaikki on märkää ja kuraa kertyy sisälle ja koska meillä eteisen läpi kuljetaan sekä makuuhuoneeseen, keittiöön/olohuoneeseen, että lapsen huoneeseen, sitä kurjaa on joka paikassa.

Tänäkin aamuna siis katselen ulos keittiön ikkunasta ja haaveilen, että vastassa olisi luminen talvimaisema sen sijaan, että vastassa on vetinen, pimeä ja tuulinen maanantai aamu. Kiinnostus lähteä kouluun tuossa säässä on tavallistakin vähäisempi.


-Jenna

maanantai 17. marraskuuta 2014

91. Hei hei mitä kuuluu?

Olihan se meinaan varsin toimiva keikka siellä Logomossa. Päästiin aikalailla eteen, oltiin siis suunnillee toisessa rivissä. Logomo on paikkana valtava tila, ei siis pahemmin tullut sellaista vyöryvää paineentuntua takaapäin vaikka sitä aluksi pelkäsinkin. Keikkaa ei oltu myyty loppuun ja istumapaikoissakin oli varsin paljon vielä tilaa (tosin, en tiedä kuka haluaa istumapaikalle rokkikeikalla?!).  Mutta siis, kaiken kaikkiaan, tykkäsin huikeesti. Etenkin kun soittivat vanhoja biisejä! Olin enemmän fiiliksissä niistä vanhemmista kuin uudesta tuotannosta. Vanhojen sanatkin tulivat selkäytimestä, kun uusista muistin ehkä just ja just kertosäkeen :D Meille vähän naureskeltiin (muu seurue) kun meillä oli miehen kanssa korvatulpat, mutta ihan kokemuksesta pystyin sanomaan, että korvat soi viikon, jossei tulppia ole. En enää tee sitä virhettä että menen keikalle ilman korvatulppia.


-Jenna

torstai 13. marraskuuta 2014

90. Huomenna mennään Logomoon

Nimittäin katsomaan Apulantaa. Apulanta oli yks mun teini-iän suosikkibändejä. Saadaan kivasti samalla vähän parisuhdeaikaa, kun lapsi menee setänsä luokse hoitoon. Kauhee ikävä onkin ollut serkkuja.


-Jenna

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

89. Purina ONE Buzzausta

Sain tuossa jokunen viikko sitten  Buzzador paketin, joka piti sisällään kissanruokaa. Vähän ennakkoluuloisesti kyllä lähdin tähän kampanjaan mukaan, koska meidän kissaneiti on ollut aika herkkämahainen suurimmalle osalle kissanruuista, etenkin niistä jotka pitävät sisällään kalaa.



Normaalisti meidän Sylvi syö Applawsin Chicken raksuja, joissa ei ole viljaa, eikä kalaa. Ja se on toiminut meidän kisulla ihan vallan mainiosti. Kissanhiekkalaatikko ei ole haissut ollenkaan niin pahalle enää, ja muutenkin kissa on ollut erittäin hyvävointinen tuota ruokaa syödessään. Toki se on kalliimpaa kuin mikään markettien kissansapusta, mutta tässä asiassa meillä ei kuitenkaan raha ole se mikä ratkaisee. Tätä ruokaa syödessään meidän katti on ollut energinen, turkki hyvässä kunnossa ja muutenkin selvästi terve kissa.



Vaihto Purinaan tapahtui pikkuhiljaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Raksut yllättäen kelpasivat erittäin hyvin meidän Sylville. Kissan voinnissa ei tapahtunut mitään muutoksia edelliseen ruokaan verrattuna, hiekkalaatikon sisältö haiskahti hieman tavallista enemmän, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin olisin kuvitellut. Tämä kissanruoka siis meillä toimisi varmasti ihan hyvin, jos olisin halukas vaihtamaan toiseen. Minun mielestäni kuitenkaan viljatuotteet eivät kuulu kissan luontaiseen ruokavalioon. Meidän kissa tosin ei juurikaan perusta lajinmukaisesta ruuasta, lihoista kelpaa ainoastaan lammas (kaikkea muutakin on kokeiltu), mutta sillä mikä kissalle kelpaa pyrin menemään mahdollisimman lähelle luontaista ja siihen ei tosiaan ne viljat kuulu.



Sanoisin siis, että periaatteessa Purina ONE kissanruoka on ihan ok, perus kissanruokaa. Omalle kissalle sitä tosin tuskin tulee koskaan ostettua.

perjantai 17. lokakuuta 2014

88. Ohi on!

Työssäoppiminen loppui. Selvisin kuudesta viikosta hengissä. Viikkoihin sisältyi kyllä itkua ja hampaiden kiristystä, hirveästi stressiä ja ahdistusta, mutta myös paljon naurua ja hauskoja hetkiä. Viikoista jäi paljon hyviä muistoja, joista päälimmäisenä ehkä kuitenkin se, että tuollainen paikka missä on eri-ikäisiä samassa ryhmässä isolla ikähaarukalla ei taida olla ihan minun juttuni.

Nyt mennään sitten kohti uusia tuulia, kun maanantaina alkaa koulutusohjelmat ja meidän luokka hajoaa kolmeen osaan. Onneksi kuitenkin pysytään samassa rakennuksessa, niin joskus varmasti törmäilläänkin. Huomenna olisi tarkoitus mennä muutaman ihanan naisen kanssa viettämään iltaa ja juhlistamaan työssäoppimisjakson päättymistä, odotan innolla.

tiistai 14. lokakuuta 2014

87. Viimeinen viikko

Tänään on 2/5. Sitten loppuu työssäoppiminen. Yllättävää kyllä, aika tuntui lopulta menneen aika nopeasti. Vaikka ei tämä yhtään liian aikaisin loppunut kuitenkaan. Olen viimeisen viikon kunniaksi tulossa kipeäksi. Yskin keuhkonkappaleita (tai siltä se siis tuntuu) ja pää humisee. Tunnollisena työntekijänä sairastun tietenkin sitten vasta joko viikonloppuna tai viikon päästä keskiviikkona kun alkaa syysloma.

Meillä on avattu glögikausi, ja se jatkuu hyvillä mielin varmaan ainakin tammikuun loppuun saakka!

tiistai 7. lokakuuta 2014

86. Näytön arviointi

Tänään se oli. Kauhee jännitys, että menikö se ollenkaan edes sinnepäin mitä itse ajatteli. Olen kamalan kriittinen oman osaamiseni suhteen ja olinkin itsearviointia tehdessäni ollut lähes liiankin tiukka itselleni. Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvän palautekeskustelun jälkeen K3, eli kiitettävä 3, eli paras mitä olisi voinut edes saada.

Työssäoppimista on jäljellä vielä puolitoista viikkoa, mutta uskon että se aika menee nopeasti. Sen jälkeen alkaakin koulutusohjelmat ja opinnäytetyön tekeminen. Jälkimmäiseen minulla ei ole vielä minkään sortin hataraakaan ideaa. Kauhistuttaa.


-Jenna

tiistai 30. syyskuuta 2014

85. Näyttöviikko alkaa

Ahdistaa. Ihan hulluna. Tästä seuraavat kolme päivää on ammattiosaamisen näyttöä ja oon ihan pihalla kaikesta. Tuntuu, että puolet suunnittelemistani asioista on ihan retuperällä. Varmaan kertaakaan aikaisemmin ei ole jännitänyt tämä näyttö näin paljon kuin nyt. Ohjaajani on varsin vaativa nainen ja on luonut paljon paineita minulle jo pelkästään sillä kun puhelee "kiva kun on aikuisopiskelija, kiva kun ei tarvitse hirveästi stressata arvostelua". Minusta tuntuu, että näyttöä voisi siirtää vaikka viikolla eteenpäin tästä päivästä alkaen. Olen todella stressaantunut.

Ainiin. Lokakuu alkoi, se on kivaa. Ollaan taas vähän lähempänä joulua.


-Jenna

maanantai 29. syyskuuta 2014

84. Hektistä arkea

Tämän viikon lopussa on työssäoppimisen näyttöpäivät, onneksi vain kolme kappaletta tällä erää. Työssäoppiminen lähestyy siis pikkuhiljaa loppuaan. Tämän viikon jälkeen jäljellä on enää kaksi viikkoa.

Mieleni on jo ihan talvessa. Tykkään kovasti myös syksystä vuodenaikana, mutta kaipaan jo talvea. Toivoisin oikeaa talvea, paljon lunta ja sopivasti pakkasta. Tai noh, kun olisi edes sitä lunta. Tai edes pieni pakkasen purema. Piristäisi tätä syksyä kovasti.

Se aika mitä jää työssäoppimisen, koulutehtävien ja kotiarjen pyörittämisen väliin kuluu tällä hetkellä pääsääntöisesti joko nukkuen (uskomattoman paljon energiaa tämä päiväkotijakso syö!) tai puikot kädessä. Joulupukin pikkuapulainen on saanut  jo jonkin verran täytettä korin pohjalle. Olen ihan tyytyväinen siihen.


-Jenna

torstai 18. syyskuuta 2014

83. Perunannosto ohi!

Mies palasi tänään kotiin. Perunat on nostettu ennätysajassa, 1,5 viikkoa! Se kertoo monenlaista: ei ole ollut sadepäiviä (aina plussaa), mutta sato on ollut kehnompi (miinusta). Mutta on se vaan ihanaa, että jokasyksyinen urakka on nyt ohi ja mieskin saa kerrankin hieman kesälomaa.

Viikonloppuna suuntaamme Turku Prideen. Ollaan miehen kanssa innoissamme! Toivomme, että selviämme tuon tättähäärän kanssa siellä.


-Jenna

torstai 11. syyskuuta 2014

82. Vuorokauteen lisää tunteja, kiitos.

Siltä tuntuu juuri nyt.

Tällä hetkellä meidän päivät menee jotenkin näin: Kello soittaa 6.10-6.20. Parhaassa tapauksessa saan nousta rauhassa ja hoitaa aamutoimeni ja jopa syödä aamupalanikin rauhassa. Kello 6.45-7.00 Herättelen lasta, jos se ei ole herännyt jo aikaisemmin, jos on herännyt en todennäköisesti ole saanut edes aamupalaa vielä syötyä. 7.15 alamme tekemään lähtöä päiväkodille, josta pääsen lähtemään joskus 7.30 jälkeen. 8-16 menee työssäoppimispaikalla ja sen jälkeen haen likan päiväkodista. Sen jälkeen alkaakin se kotirumban pyörittäminen, pyykkiä (sekä koneeseen, että kaappiin), ruokaa, tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä, siivoamista, lapsen viihdyttämistä (nyt istutin likan pikkukakkosta katsomaan, onneksi se vielä kelpaa) ja iltapalaa ja pesuja ja satua ym. Sitten ravataan lapsen luona parhaimmassa tapauksessa 20.30-22. ja koitetaan saada pyykit kuivumaan ja muuta. Missä ihmeen välissä tässä pitäisi vielä ehtiä tekemään lääkehoidon verkkokurssin tehtävää..

Koska pikkukakkosta tulee vielä hetki, taidan alkaa etsimään vastauksia.



-Jenna

maanantai 8. syyskuuta 2014

81. Syksy tulee

Tänään se oli selkeästi ensimmäistä kertaa ilmassa. Syksy nimittäin. Tänä aamuna minusta tuntui ekan kerran oikeasti syksylle, kun katselin aamulla auringon nousevan ja peittyvän pian pilvien taakse. Sitten alkoi sataa.

Vein tyttöä päiväkotiin ja ilma tuoksui syksylle. Ballerinoissa olevia varpaitani ei vielä ihan paleltanut, eikä ihan vielä ole tarvetta sormikkaille, mutta syksy on selkeästi havaittavissa jo. Lehdet kellastuvat, pihlajanmarjat näyttävät ihanan hehkuvan oransseilta ja maassa näkyy sieniä siellä täällä.

On vielä eräs muukin seikka joka kertoo syksyn tulleen. Nimittäin perunannosto alkoi eilen. Tämä toinen syksy kun en ole tekemässä nostomiehille eväitä ja viemässä niitä pellolle Ainon kanssa. Tuntuu kovin omituiselta edelleen. Se oli monta syksyä niin vakiintunut kuvio. Ehkä taas joskus.

Nyt tämä perunannosto vaikuttaa niin, että minä olen perunaleskenä. Leikin yh-äitiä, kun mies ei tule kotiin. Kyllä se sujuu, kun tietää että se kestää vain muutaman viikon.

Tänään alkaa taas työssäoppiminen. Menen iltavuoroon, kyseessä kun on ryhmis. Jännittävää!



-Jenna

maanantai 1. syyskuuta 2014

80. Kuusi vuotta

Niin kauan siitä on kun sanoimme tuon ukkokullan kanssa toisillemme tahdon. Aika menee uskomattoman nopeasti. Mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtumaan tuossa ajassa, mitä kaikkea olemme kokeneet. Ostimme ensimmäisen oman asunnon, ihanan omakotitalon. Saimme ensimmäisen lapsemme, ihanan Aino tytön joka ilahduttaa meitä olemassa olollaan joka päivä, vaikka välillä onkin hiusten repimistä ja hampaiden kiristelyä tuon temperamentin kanssa. Pääsin opiskelemaan, jonka seurauksena myimme ihanan talomme ja muutimme uudelle paikkakunnalle kerrostaloon. Viimeiset kuukaudet olemme likan kanssa olleet ihan kypsiä kerrostaloasumiseen, mutta näillä nyt mennään ainakin vuosi vielä. Ehkä pääsen kerrostalosta pois, kun valmistun.

Kuudettä hääpäiväämme vietimme tylsän suomalaisesti risteilyllä Viking Gracella. Yllättävän vähän oli ihmisiä perjantai iltalähdöllä. Se tosin ei meitä haitannut. Laiva sinänsä oli minun mielestäni ihan viihtyisä. Ruoka oli samallalailla hyvää kuin muillakin laivoilla (edellisestä kerrasta on aikaa jokunen vuosi), kylmät hyviä ja jälkkärit perus ok, mutta lämpimät ruuat tökkivät aina. Kaupoista, tai tässä tapauksessa yhdestä kaupasta täytyy sanoa, että valikoima oli melko suppea, lapselle oli vaikea löytää tuliaisia ja kaikki makeiset ovat jättipakkauksia. En oikein tykännyt.

Risteilyn päätteeksi saimme vielä viettää yhden yön kaksin kotona! Saimme siis rauhassa nukkua aamulla pitkään ilman että kukaan pomppi päällä.

Tällaista tänä vuonna, ensi vuonna on taas Laurin vuoro keksiä miten hääpäivää vietämme.

-Jenna

perjantai 22. elokuuta 2014

79. Paluu arkeen

Kuten otsikostakin voi päätellä, paluu arkeen on tapahtunut. En ole vielä ihan täysin päässyt takaisin koulumoodiin, päivät menee sekaisin ja vaikea saada rytmin päästä kiinni. Kai tämä pikkuhiljaa helpottaa.

Aino palasi ihan innoissaan päiväkotiin, vaikka välillä aamuisin ei huvittaisi mennä ollenkaan (tosin veikkaan että kyseessä on päiväkodin aamupala, meidän neiti kun ei pahemmin puurosta välitä).

Aamuisin väsyttää tolkuttomasti. Asialla voi toki olla tekemistä sen kanssa, etten ole malttanut mennä ajoissa nukkumaan. Kesken on monia käsitöitä ja kirja.

Pari viikkoa vielä koulua ja sitten alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso tälle lukuvuodella, päiväkotiin mennään. Olisin toki halunnut tavallaan tuohon meidän lähipäiväkotiin, mutta sattuneesta syystä (se syy on tällä hetkellä suihkussa leikkimässä) en voi sinne mennä. En kuitenkaan usko, että tuo päiväkoti mihin itse menen on sen huonompi vaihtoehto. Kiljuvia mukuloita sielläkin on.



-Jenna

maanantai 4. elokuuta 2014

78. Irtiotto perusarjesta II

Jatkan nyt kun viimeksi loppui aika kesken.

Alunperinkin tarkoituksena mennä äitin luokse oli se, että päästään Ainon kanssa mustikkaan. Päästiinhän me, saalis ei ollut kovin kummoinen ja likalla meni enempi suuhun kuin kippoon. Saatiin kuitenkin sen verran, että saatiin tehtyä pika-mustikkatorttu (kaupan valmispohja, kermavaahtoa ja mustikoita).


 Tässä näkyy likan mustikkasaldo, joka ei juurikaan tuosta kasvanut


Mustikkaretken päätteeksi löydettiin sopiva kivi, jolla huilata hetki

Mustikkatortusta ei kukaan ehtinyt ottaa kuvaa, kaikki olivat niin ahneita. Mutta hyvää se oli.

Mummilareissun päätteeksi keskiviikkona oli vielä lasten urheilukoulu, jossa Aino on käynyt kesäkuusta lähtien. Oli siis varsin mukava irtiotto tämä pienikin määrä. Nyt vielä olisi viikko kesälomaa jäljellä ja suunnitteilla on ainakin visiitti Turkuun, koska likalla on serkkuansa kova ikävä. Se onkin varsinainen seikkailu se, koska olen luvannut Ainolle, että mennään bussilla. Todennäköisesti kadun lupaustani hyvin paljon sinä päivänä kun lähdemme.


-Jenna

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

78. Irtiotto perusarjesta I

Lähdettiin eilen iltapäivällä Ainon kanssa minuun äidin luo, eli mummilaan/vaarilaan. Iltapäivä meni tyhjentäessä uima-allasta (oli pakko vaihtaa puhdas vesi), allasta pumpatessa (pari kerrosta vuotaa ilmaa) ja allasta täyttäessä (hanasta +4 asteista vettä). Oli ihana,  aurinkoinen iltapäivä. Tuunattiin pakastepitsoista syömäkelpoisempia (lisättiin tuoreita herkkusieniä, auraa, ja ananasta noin muunmuassa). Ihanan helppoa ja nopeaa ja stressitöntä ruokaa laiskaan päivään. Ainon mielestä altaaseen olisi pitänyt ehdottomasti päästä jo tänään, mutta tyytyi kuitenkin kohtaloonsa saada juoksennella vesisuihkua karkuun.

Illalla oli mukava istuskella ja ihmetellä maailman menoa, kun likka oli jo nukkkumassa. Kovasti väsytti, mutta kuitenkin juttua riitti. Ajantaju meinasi hukkua kokonaan, kun lopulta saatiin itsemme sohvalta ylös niin kello olikin jo 22.30!

Ongelma siinä, että lapsi nukkuu samassa huoneessa( ja tällä kertaa jopa samassa sängyssä!) on siinä, että kun lapsi nukkuu ei viitsi laittaa enää kattolamppua päälle voidakseen lukea hetken aikaa. Onneksi kuitenkin kun tuolla maalla oltiin niin tokihan sieltä löytyy otsalamppuja! Minä sitten yhden sellaisen kävin sosialisoimassa, jotta jokailtainen lukuhetki onnistuisi!


otsalampun valossa

lauantai 26. heinäkuuta 2014

76. Luovuus kukoistaa

Olemme Ainon kanssa viettäneet paljon aikaa leikkipuistoissa. Viimeisimpänä innostuksen kohteenamme on olleet hiekkalinnat. Lapsena rakensimme usein serkkujen (jotka asuivat samassa pihassa) hiekkakasalla isoja hiekkalinnoja, tai hotelleita tai milloin mitäkin. Minulla on edelleen selkeitä muistikuvia kuinka jonkin rakennelman katto piti saada hienoksi ja tasaiseksi, jotta sinne voisi rakentaa hienon uima-altaan. Ei sinne tietenkään mitään vettä saanut laitettua, mutta pitihän allas kuitenkin olla. Jokunen vuosi välissä edellisistä rakennelmista, joten harjoituksenpuutetta on havaittavissa. Seuraavaksi kuitenkin muutama kuva meidän hienoista rakennelmistamme.



Tämä on se ensimmäinen. Kaivettiin suuri vallihauta ympärille, mutta se valitettavasti sortuili jatkuvasti.



Nämä kaksi alempaa ovat toiselta päivältä. Tuosta pyramidista piti tulla linna myös niin, että olisi olltu silta kahden linnan välillä, mutta siitä tulikin pyramidi, johon Aino totesi "äiti tämä on sitten egypti". Linnassa on jopa läpikulku tunneli!


Ylemmät kuvat ovat meidän lähileikkipuistosta, tämä puisto taas on n.1-1,5km päässä meiltä. Sopiva paikka lähteä pyörän kanssa. Huono puoli vaan on se, ettei tuolla(kaan) ole oikein varjoista paikkaa, joten kuuma tulee!


Hiekkalinnoja rakennellessa sitä palaa jotenkin sinne lapsuuteen ja muistelee omia rakennelmiaan ja kehittää niiden kautta uutta. MIeltä virkistävää ja luovuutta kehittävää toimintaa vissiin tämäkin.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

75. Piipahdus töissä

Lupasin kesäkuussa mennä tekemään tämän viikonlopun töitä. Olen viimeksi ollut töissä 5.7. Joten tämän aamun herääminen on vaatinut aikalailla orientaatiota. Luvassa pitkä, 12 tunnin työpäivä, kevyt aloitus. Huomenna sitten iltavuoro ja viikko vapaata, sitten kaksi yövuoroa. Kohta alkaa taas koulu. Kesät menevät niin nopeasti. Olisi vielä monta asiaa, jotka haluaisin ehtiä Ainon kanssa tekemään. ehkä me vielä ehditään?

Eilen kävin tämän kylän lankakaupan loppuunmyynnissä (toista kertaa). Surettaa, kun ihana lankakauppa joutuu lopettamaan. Ihmiset eivät vain ole valmiita maksamaan laadukkaista langoista. Surullista. Hyllyt olivat jo todella tyhjiä, kun kerkesin paikalle hieman klo.16 jälkeen. Mukaan tarttui kuitenkin mukavasti lankoja, ja aivan naurettavalla hinnalla.


Galaxy on akryyli-villasekoite lankaa, ihanan pehmoinen. Kolme sini-musta sävyssä, yksi musta ja ja yksi violetti-musta.
Katian Merino Baby lankaa vaaleansinisenä ja tuollaisena beigenä
Lisäksi vielä Katian puuvillalankaa, joka on liukuvärjättyä, ajattelin kokeilla milta näyttää tiskirätissä tms.


Tässä ovat edellisen kerran ostokseni. Sukkalankaa ja Merinoa. Tuo petroolinvärinen (kuva vääristää todellista väriä) ja melkein sinapinkeltainen (väri myös väärä tässä kuvassa) näyttivät niin ihanilta yhdessä, että oli pakko ostaa. Lisäksi vielä tuo yksinäinen riemunkirjava lankakerä, jonka Aino halusi, että teen nukelle siitä jotain.


Saatoin myös tuossa päviänä eräänä tilata lankaa Tapion Lankakaupasta  ajatellen sekä joululahjoja (kyllä myös niitä täytyy jo ajatella!) ja Aino tarvitsee uudet villaleggingsit syksyksi/talveksi (nuo vaaleanpunaiset on sitä varten).

Nyt minulla on sitten lankaa joksikin aikaa taas. Eikä tarvitse vähään aikaan ostella (siis ei ennenkuin saan lankalaatikoihini lisää tilaa).  Tässä onkin syntynyt jos jonkinlaista juttua pikkuhiljaa, mutta kuitenkin mukavalla tahdilla. Olen tehnyt pieniä villasukkia 2 paria, kolmannet tulossa, sekä Ainolle ihanan värisestä seiskaveikasta kunnon polvisukat. Lanka on niin ihanan värinen, että huolimatta siitä etten hirveästi ko. langasta pidä niin minun on pakko ostaa sitä itselleni, jotta saan tehtyä myös omaan käyttöön villasukat.

Nyt täytyy alkaa pakkaamaan eväitä reppuun ja alkaa suuntaamaan työmaata kohti. 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

74. Lomailua

Pahemmin ei ole ollut kiinnostusta istua koneen ääressä, joten kirjoittaminen on taas jäänyt. En tiedä saanko tästä enää niin arkeen istuvaa kuin se aikaisemmin oli.

Ollaan nyt pari viikkoa Ainon kanssa vaan lomasteltu. Käytiin reissussa koko perhe ja sitten ollaan puuhailtu kaikkea lomakivaa likan kanssa. Pyöräily sujuu jo todella hienosti ja kohta varmaan päästään polkemaan niin, että koko perhe voi liikkua pyörällä. Vielä on apparit, mutta ei me oteta niistä stressiä tänä kesänä. Viime vuonna tuo pelkäsi vielä niin paljon pyöräilyä, mutta nyt se sujuu jo hienosti. Kaatumisen jälkeenkin menee reippaasti takaisin pyörän selkään!

Viikonloppuna taas töihin, ja seuraavanakin. Sitten onkin enää yksi viikko ja alkaa taas koulu. Kyllä menee päivät niin nopeasti. Puolet suunnitelmista vielä toteuttamatta. Mm. korkeasaari vielä odottaa

torstai 3. heinäkuuta 2014

73. Lomakuulumisia

Päivät menevät vauhdilla. Viime viikko kului äitini ja hänen miehensä hääjuhlia järkkäillessä ja kaupoilla juostessa. Siitä huolimatta, että jatkuvasti viikolla satoi, niin viikonloppuna kyllä sää suosi todellakin! Paitsi sunnuntaina, kun sää muuttui taas samanlaiseksi harmaaksi ja sateiseksi. Seuraavaksi muutama kuva juhlista.



Hääpari tanssimassa, osallisena myös pieni luova tanssija


Hiustyylini juhlissa, kiharat ollut viimeksi varmaan omissa häissä, kohta kuusi vuotta sitten.

Ennen juhlia päivitettiin myös miehen rehulettiä. Mieshän siis leikkasi hiuksensa lyhyeksi joskus loppuvuodesta ja huolimatta siitä, että muistuttelin pitämään hiuksensa siistinä, niin lopputulos oli jotain ihan muuta. 


Tässäpä sitten parturointia aloitellaan.


Minä tein sitten viimeistelyn, tämä oli lopputulos. Varsin menevä kesätukka.

Häiden jälkeen ollaan käyty minun mummia katsomassa ja sitten oltiin vielä äidin luona yökyläilemässä Ainon kanssa. Lauantaina on edessä yksi aamuvuoro, jonka olen lupautunut tekemään. Lauantaina lapsi menee mummilaansa yökylään ja me lähdetään miehen kanssa viettämään hänen syntymäpäiviään, jotka oli hääjuhlien kanssa samana päivänä.

-Jenna

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

72. Lomanen

Vietän täällä pientä lomasta. Tällä viikolla oli vain yksi työvuoro ja maanantaista lähtien on päiväkoti kiinni. Teen heinä- ja elokuussa muutaman keikan viikonloppuisin. Toimii kyllä minulle. Oon varmasti lomani ansainnut. Olen tilannut kaunista ja lämmintä säätä, että voidaan aappasen kanssa tehdä rantapiknikkejä ja semmoista mukavaa. Suunnitteilla paljon leikkipuistoja ja pyöräilyjuttuja ja rannalle mennään taas kun lämpötilat sen sallivat. Ensi viikolle on suunnitelmissa muutama päivä lomailua mummin ja vaarin tykönä tuossa lähelä ja seuraavalla viikolla onkin sitten miehellä loma.

Lomasuunnitelmat tolle miehen lomaviikolle meni ainakin osittain uusiksi, mutta katsotaan nyt mitä me saadaan kehitettyä.

Minulla on paljon kankaisiin ja ompelukoneeseen liittyviä suunnitelmia heti tässä loman alkuun. Pari hametta odottaa tekijäänsä noin muunmuassa. Lapsen nukelle olen luvannut tehdä sitä sun tätä ja pitäisi korjata joitakin vaatteita myös.

Eipä tässä sen kummempaa. Pitää alkaa imuroimaan, koska lupasin imurin äidilleni lainaan. Heidän imuri kun teki tenän.


-Jenna

maanantai 16. kesäkuuta 2014

71. Kyläilystä

Vapaapäivä. Ihanaa! Aamusta heti ollaan saatu nauttia kauniista auringonpaisteesta ja lämpömittariin vilkaisematta puin aamulla hameen päälleni. Kun lähdettiin kauppaan alkoi kaduttamaan, piti kääntyä hakemaan neuletakki päälle kun vilutti niin kauheasti. Aivan järkyttävä tuuli täällä!

Luokkakaverini kävi tänään kahvilla, ja kuten joka kerta kun meille joskus sattuu vieraita tulemaan lapsi alkoi pyörimään kierroksilla. "Tule katsomaan tätä", "mennään tuonne" "tehdään sitä ja tätä". Meillä ei juurikaan käy ketään ja aina kun meille joku tulee on turha toivoa saavansa jutella rauhassa kuulumisia, koska lapsella on niin paljon asiaa ja näytettävää. Joskus olisi ihana istua ihan rauhassa vaihtamassa kuulumisia ilman, että tättähäärä pomppaa ja keskeyttää ja suuttuu jos kielletään puhumasta päälle. Puhua toki saa, mutta koitetaan opettaa ettei ole kohteliasta puhua muiden päälle. Olen vain miettinyt joskus, että johtuuko vierailijoiden vähyys seuran laadusta vai siitä, että meillä ei oikeasti saa ihan rauhassa jutella kuulumisia ja juoda kahvia.

Oma kyläily on muuttanut myös muotoaan. Nykyään kehoitan lasta pakkaamaan muutamia leluja mukaan jo ihan vain sen takia, että meillä on myös kavereita joilla ei ole lapsia ja näin ollen niitä lelujakaan ei ole. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun lapsonen on tylsistynyt keskenkaiken vierailureissun, kun ei ole ollut mitään tekemistä. Kokemukset opettavat siinäkin.

Tylsyys toisinaan toki on ihan hyväksi lapselle, se ruokkii mielikuvitusta. En ole jatkuvasti antamassa lapselle tekemistä ja keksimässä uutta puuhaa. Reissussa ja kyläillessä tekemisen valmiiksi keksiminen kuitenkin on hyväksi, ei kukaan halua vieraakseen tylsyydestä kiukuttelevaa lasta, ei se ole vanhemmistakaan mukavaa.


-Jenna

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

70. Täysiä pyöreitä.. ja politiikkaa

Tässä sunnuntai aamun ratoksi ajattelin kirjoitella taas. Lapsi lähti isänsä kanssa käymään munamarkkinoilla. Siellä on Mimi ja Kuku esiintymässä ja lapsi oli ihan innoissaan. Itse jäin nauttimaan hetkeksi hiljaisuudesta ja myöhemmin suuntaankin jälleen iltavuoroon. Sen jälkeen onkin tämä työviikko ohi ja edessä kaksi hyvin ansaittua vapaapäivää!

En yleensä ole kovin kiinnostunut politiikasta. Miehen kiinnostuttua aiheesta enemmän olen kuitenkin ajautunut mukaan keskusteluihin kyseisestä aiheesta tavallista useammin. Eilen kuulin hämmentävän uutisen, jossa kerrottiin että Stubbista tuleekin pääministeri. Eikös se juuri äsken ollut menossa europarlamenttiin? Mikä ihmeen takinkääntöhomma tämä nyt on? Hirveet äänimäärät ja sitten kaveri ilmoittaa et joo, emmänysittenkää. Minun mielestä tuommoinen on äänestäjien petkuttamista. Eipä sillä, rehellisesti myönnän, että meikäläinen ei äänestänyt Stubbia edellisissä vaaleissa.

-Jenna

perjantai 13. kesäkuuta 2014

69. Kuulumisten päivittelyä

Kuten jo eilen totesin, edellisestä kerrasta on jokseenkin paljon aikaa. Syksyllä taisi olla viimeksi. Olin jonkun haasteenkin saanut ja palaan siihen hieman myöhemmin.

Ensimmäinen lukuvuosi opiskeluja käytynä, kaksi työssäoppimista takana ja koulutusohjelma valittu. KOulu jatkuu taas elokuussa. Tämän kuun teen ahkerasti töitä ja heinäkuun lomailen murunuppusen kanssa ja keikkailen jos tarve vaatii.

Syksy koulussa meni nopeasti, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen oli välillä haastavaa, lähinnä niiden opiskeluiden kannalta, koska perhe menee aina kaiken edelle. Mutta selvittiinpäs kuitenkin! Heti vuoden vaihteen jälkeen alkoi ensimmäinen työssäoppiminen. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien paikka, mielenkiintoinen jakso oli, ei juurikaan pahaa sanottavaa. Huono puoli oikeastaan tuossa työssäoppimisessa oli se, että kesken jakson oli nielurisojen poisto josta seurasi 3 viikkoa sairaslomaa. Jouduin siis sumplimaan näyttöjen ja lisäpäivien kanssa.

Tammikussa nöpökkä täytti 4 vuotta ja en voi kuin ihmetellä, että aika kuluu niin nopeasti. Meidän pieni vauveli on jo niin iso tyttö! Kasvaa ja oppii koko ajan! Kohtahan tuo menee jo kouluunkin ja voi apua!


Synttärisankari puhaltaa kynttilöitä.



Leikkaus meni varsin vaivattomasti. Mitä nyt jännitin niin paljon että paruin vaan koko ajan. Ennen nukahtamista muistan vaan itkeneeni ja kun heräsin itkin. Se oli hämmentävää. Lisäksi herätessäni olin kammottavan kiukkuinen kun kukaan ei antanut minulle vettä, vaikka jano oli ihan kamala! Melkoisessa tokkurassa meni monta tuntia. Aluksi oli tarkoitus, että olisin jäänyt sairaalaan yöksi, mutta lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että voin hyvin lähteä kotiin. Seuraava viikko menikin ihan kuutamolla suurimmaksi osaksi. Kipu pysyi siedettävänä kun otti tarpeeksi panacodia ja buranaa. Voin kertoa että noi Panacodit meni paljon helpommin alas, vaikka maistuikin poreena kamalan pahalta, kuin pieneksi nyrhitty Burana (josta ei olisi ollut toivoakaan saada menemään edes puolikkaana). Selvisin kuitenkin. Hankalinta oli, kun puhuminen tuotti vaikeuksia todella turvonneen uvulan takia. Suu parani kyllä hyvin. Edelleen näkyvissä on hienoiset valkoiset arvet kitarisojen kohdalla ja tuntuu vielä välillä hassun kireältä tuo suu, mutta elo on muuten jo helpompaa.

                 Tältä näytti ensimmäinen ateria leikkauksen jälkeen. Mukissa Panacod poretta.





-Jenna





keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

68. Nestlé Shredded Wheat - Vadelmaa, mansikkaa ja Karpaloa

Kirjoitusblokki alkaa olemaan ohi. Olen jo useamman päivän suunnitellut kirjoittavani ja tässä sitä ollaan. Tämä ensimmäinen bloggaus pitkän tauon jälkeen alkaakin heti buzzauksella. lisää Buzzadorista voit lukea tästä.

Tuossa jokin aika sitten pääsin pitkästä aikaa mukaan Buzzador kampanjaan ja tällä kertaa kampanjan kohteena oli juurikin tuo otsikossa oleva muro. Meillä ei hirveästi muroja syödä ja jos syödään niin ne ovat yleensä vähäsokerisia ja mahdollisimman vähän lisäaineita sisällään pitäviä. Ei meillä lapselle maistu oikein mikään muu, meistä vanhemmista nyt puhumattakaan.

  Tämännäköiset muropaketit tuli

Paketti on toki hauskan näköinen ja herättää positiivisen odotuksen. Lapsi oli ihan intopiukassa odottamassa, että pääsisi maistamaan.

Tältä murot näyttivät

Sitä on kyllä tottunut, että murot ovat jos jonkin näköisiä, mutta keskustelu joka heräsi Facebookissa näiden murojen ulkonäöstä yllätti kyllä totaalisesti. En todellakaan ollut ainoa, joka piti näiden murojen ulkonäköä jokseenkin epäilyttävänä. Ulkonäköä verrattiin mm. rottinkikoriin, pärekoriin,  kuivaan näkkäriin, nuuskapusseihin ja verisiin sideharsotaitoksiin. "nam", ei siis kovin herkullisia mielikuvia herättänyt.

Seuraavaksi päästiinkin maistelemaan, siitä minulla ei valitettavasti ole teille kuvamateriaalia, mutta voin kertoa, että allekirjoittanut ei syönyt näitä muroja kuin tämän yhden kipollisen ja senkin lähinnä koska ei päässyt sisäistämään suutuntumaa, joka oli monin tavoin epämiellyttävä, mutta kuitenkin jostain syystä koukuttava.

Lapsi söi näitä muroja myös maidon kanssa. Huono puoli siinä vain oli se, että nämä murot lösähtävät tahmamössöksi samantien kun niihin maitoa lisää. Lisäksi maku on tolkuttoman makea sisällä olevan "hillon" takia.

Vilpittömästi sanon, että odotin näiltä muroilta enemmän, eikä näitä todellakaan meidän talouteen ole tulossa enää. Yksi paketti niitä kaikenkaikkiaan saatiin syödyksi ja toinen paketti on avattu sen verran, että veljeni sai maistaa niitä myös. Hänkään ei varsinaisesti lämmennyt näille muroille. 

Meillä pysytellään siis edelleenkin murolinjalla Elovenan tyynymuroissa, silloin joskus kun meillä muroja syödään, eli ei kovin usein.




-Jenna