perjantai 31. toukokuuta 2013

55. Aurinko paistaa ja kirjoittamisesta ei tuu mitään

No pitihän se arvata, ettei siitä kirjoittamisesta tule tänään mitään tuon Buzzauksen suhteen. En ole edes saanut omaa konetta päälle ja kuvat on tietenkin siellä. Olen koko aamupäivän odotellut, että eräs ihminen tulisi hakemaan raparperia, kun meillä on sitä yli oman tarpeen. Äskettäin sain kuitenkin tekstiviestin, ettei tarvitsekaan, kun mies oli tuonut tullessaan ison nivaskan. Noh, näin käy joskus.

Pitäisi motivoitua pakkailemaan viikonlopun kamppeita, mutta kiinnostus on jossain nollan tietämillä. En vain saa aikaiseksi, en ylipäätään ole saanut tänään mitään aikaiseksi. Pyykit odottavat koneessa, että ripustaisin ne kuivumaan, lapsen mummilaviikonloppu tavarat on pakkaamatta ja niistä omista on turha puhuakkaan. Omien tavaroiden lisäksi pitäisi metsästää Ainon loput pienet vaatteet ja sulloa ne muovipussiin, että saadaan toimitettua seuraaville käyttäjille ne.

Kaiken tämän päälle nielu vaivaa aina vaan. Olen jo niin totaalisen kypsä siihen, että välillä tuntuu kuin nielussa olisi roska tai muuta ylimääräistä ja toisinaan taas tuntuu, että risat ottaa toisiinsa kiinni. Mitä tahansa teenkin, syön tai juon niin ärsyttää. Syömisen aikana ei tosin tunnu ja nieleminenkin sujuu, mutta kyllä ottaa ihmisen lasta kuuppaan tämmönen tunne! Onneksi maanantaina tohtorilla konsultaatiota tämän nieluni tiimoilta, ehkä siihen saadaan jotain tolkkua. Ärsyttää vaan niin kovin, kun vaikuttaa omaan mielialaan ja pinna on kireällä koko ajan ja mikään ei jaksa huvittaa kun kaiken aikaa on hankala olla.

Ainiin, kuka käski alkaa pelaamaan naamakirjassa candy crush sagaa? Selkään pitäisi antaa sille! Jokohan mulla on taas elämiä niin pääsis pelaamaan...

torstai 30. toukokuuta 2013

54. Saamattomuutta ilmassa jälleen

Kaikista lupauksistani huolimatta päivitystahti on edelleen todella nihkeä. Buzzador-tekstin kuvat on otettu ja katsottu, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä kirjoittaa, ehkä huomenna kun lapsi on päiväkodissa. Ulkona on ollut niin hienot ilmat, että ollaan vietetty paljon aikaa pihassa. Toissapäivänä leikkasin puolet pihan heinikosta, joka valehtelematta oli n.30cm pitkää voikukkaniittyä. Varsinaista riemua oli se. Tänään sitten leikkasin toisen puolen ja oli sekin melkoista takkuamista. Nyt kuitenkin nurmi on lyhyempi, joten helpompi leikata ensi kerralla nuo muutamat törröttäjät mitä tuolla toissapäivänä leikkaamallani pihanpuoliskolla huomasin.

Saamattomuuteen vaikuttaa hyvin pitkälti myös se pääsykokeiden tulos. En saa aikaiseksi ryhtyä mihinkään järkevään. Neulominen ei ole maistunut oikein kunnolla moneen viikkoon, olen  kyllä saanut valmiiksi yhdet kirkkaanpunaiset Junasukat ystävän pienelle tyttövauvalle sekä vajaa puolikkaan tiskirätin. Huivittais hirveästi, mutta jotenkin mikään malli ei nyt kuitenkaan ole vielä natsannut niin, että oisin innostunut ihan tosissaan.

Aikaa on vienyt myös naamakirjan kirpparihommat, meillä on menossa hankkiudutaan turhasta tavarasta eroon-projekti. Ärsyttää kun on nurkat väärällään tavaroita joille ei oo mitään järkevää käyttöä tai ovat muuten vain tarpeettomia.

Huomenna on Ainolla viimeinen päiväkotipäivä ja sitten koittaa kahden kuukauden kesäloma. Suunnitteilla n mm. isomummilla vierailua, ompelutreffejä meillä miehen veljen vaimon kanssa, mummilatouhuja, mahdollisesti reissu Puuhamaahan (kuka lähtee mukaan??) ja sen sellaista. Eniten meillä likka taitaa kuitenkin odottaa, että järvien vedet lämpenevät niin paljon, että pääsee uimaan. Meillä asustaa hirmuisa vesipeto!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

53. Toipuilua

Tuli taas taukoa kirjoittamiseen. Tällä kertaa syytän pääsykokeita, jotka olivat viime perjantaina sekä tämän viikon maanantaina. Ensin tähän oman kylän käsi-ja taideteolliseen tekstiiliartesaani-linjalle ja maanantaina sitten Uuteenkaupunkiin lähihoitajakoulutukseen. Varsinkin jälkimmäinen oli todella rankka ja alan nyt vasta pikkuhiljaa toipumaan niin, että jaksan aiheesta jutellakin.

Perjantain pääsykoe oli mukavan leppoisa, oli mukavia ihmisiä ja hauskat pääsykoetehtävät (joskin vesivärien käyttö oli hivenen haasteellista siihen nähden, etten ole todellakaan ajatuksella maalannut moneen vuoteen). Haastattelukin meni varsin mukavasti. Sormiin iski kova syyhy ja mieleen into päästä mm. paukuttamaan kangaspuita.

Viikonloppu meni mukavasti äidin lihapatojen ääressä, lauantaina euroviisuja katsellen ja sunnuntaina hyvin väsyneenä nuokkuen (okei, nukuttiin Ainon kanssa reilu 2tunnin päikkärit). Lauantaina virikkeisiin kuului myös hillittömän kokoisen legämpärin tyhjentäminen olohuoneen lattialle, rakentelu ja pienimpien poislajittelu sekä roskien kerääminen sujuivat oikein hyvin pirpanan rakennellessa vieressä. Lapsen Vaarikin osallistui legohommiin ja sehän se olikin varsin viihdyttävää!

 Tässä on vain murto-osa legoista


Innokas legoilija nukenhattu päässä

Maanantaina aamusta varhain äiti tuli herättämään (ruoja, olisi ollut vielä 5min aikaa nukkua!) Näin vielä aivan mainiota unta, jossa olin pelastamassa Ironmania metallilootasta, valitettavasti en ehtinyt sitä tekemään. Ironman parka, sniff. Sitten reippaana vaatetta päälle ja naaman kampaamista ja 7.30 jälkeen suuntasimme pikkuveljen kanssa kohti Uuttakaupunkia ja Novidan koulukompleksia. Olimme paikalla juuri ennen nimenhuudon alkua. Saimme osaksemme kuulua ensimmäiseen haastateltavien ryhmään (n.24 henkeä) ja haastatteluihin mentäisiin siinä järjestyksessä missä ne kukin ehtisi listaan kirjoittaa. Tokikin me pääsimme loppupäähän, joka tarkoitti n.4 tuntia odottelua. Siinä oli kuulkaa istumalihakset kovilla! n.12.40 alkoi sitten psykologisten testien osuus ja se kesti kaikkinensa n.16 saakka., oli sekin varsin raskasta! Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että maanantain pääsykoe päivä kävi todellakin 8tunnin työpäivästä! Onneksi kuitenkin seura oli niin sanotusti kohdillaan ja aika kului ihan mukavasti. Päivän päätteeksi vain olin niin loppu, että puhuminenkin oli lähes ylivoimaista. Huh!

Mutta nyt kun alan palaamaan taas henkisesti tähän maailmaan ja olo alkaa olemaan muutenkin kohtalaisen normaali pääsykokeiden jälkeen, niin ehkä tämä kirjoitustahti taas hieman petraantuu! 

Lähiaikoina luvassa mm. Buzzausta ja muutamia valmistuneita käsitöitä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

52. Onnea on.. Olla Äiti

Tänään on äitienpäivä, kolmas laatuaan minun äitiysurallani. Ensimmäinen äitienpäivä, kun sain lapsen tekemän kortin ja lahjan ja ensimmäinen kun lahja sai minut kyynelehtimään. Aino oli päiväkodissa tehnyt kortin ja koristellut tiskirätin.

 Kortti, jonka sisällä oli Ainon mietteitä äidistä:
Minkälainen äiti on? - Äiti on samanlainen kuin minä
Missä asiassa äiti on hyvä? -Äiti on hyvä ompelemisessa ja neulomisessa ja tekee mulle nuken vaatteita ja äiti on hyvä laulamaan
Mikä äidin laittama ruoka on hyvää? -Spagetti
Mitä teet yhdessä äidin kanssa? -Leikitään yhdessä hepoilla
Millaista musiikkia kuuntelet tai laulat äidin kanssa? - Me lauletaan yhdessä Tiitiäistä
Mihin paikkaan haluat äidin kanssa mennä? - Me mennään kauppaan äitin kanssa.
Milloin sinulla ja äidillä on hauksaa? - sitten kun ollaan levätty ni sit minul on hauskaa.
Kerro joku asia, mistä äiti erityisesti pitää? -Neulomisesta
Mitä haluat äidille vielä sanoa? - Kiitos kun ostat namia.



Tässä on tiskirätin toiselle puolelle taiteiltu kuva äidistä ja aurinko on taivaalla.


Tässä kuvassa puolestaan valas ui meressä.

Kortin tekstit sai minut hymyilemään ja nauramaan. Lapsi oli niin hellyyttävä korttia esitellessään.

Tämän äitienpäivän vietän kuitenkin kaksin miehen kanssa, koska olen torstaista saakka kärsinyt mahakivuista ja maha on aivan sekaisin. Ei oikein houkuta 3tunnin ajomatka minun mummilleni kun mahaa kouristaa ja sen jälkeen vessan tarve on välitön. Mies lähtikin juuri viemään Aappa-neitiä mummin ja enon kyytiä odottamaan.

Vatsavaivojen syyksi veikkaan tällä hetkellä stressiä jonka edessä häämöttävät pääsykokeet ja lääkärinaika (kitarisoja varten) aiheuttavat.

Kaiken stressin ja murheellisuuden kuitenkin poistaa oman ihanan tytön hymy ja nauru ja hassut höpötykset. Aino on paras asia mitä olen saanut Laurin kanssa aikaiseksi.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

51. Haaste

Sain jo jokin aika sitten haasteen Saijalta vastata 5 kysymykseen ja jakaa haastetta sitten eteenpäin muille. Minä olen huono jakamaan haasteita (saati keksimään niitä kysymyksiä), joten jos joku haluaa omaan blogiinsa täältä napata, niin olkoon hyvä vain.

Tässä minun vastaukseni.

1) Miten kevät vaikuttaa sinuun?
-Yleensä mieliala laskee jossain vaiheessa kevättä, tulee liian valoisaa, päätä särkee ja kaikki kyllästyttää. Toisaalta myös keväisin pyrin ottamaan itseäni niskasta kiinni elintapojen parantamisen merkeissä.

2) Minkä tekemistä olet pitkään miettinyt, mutta et ole saanut tehtyä?
-On niin monia asioita mitä mietin että "pitäisi sitä ja pitäisi tätä", mutta en välttämättä koskaan saa aikaiseksi.

3) Millaisena näet itsesi vuoden päästä?
-Toivottavasti opiskelemassa ja hyvässä kunnossa.

4) Kolme toivetta tälle vuodelle
-Opiskelupaikka mieleisessä paikassa, kiva koti ja koko perheen terveenä pysyminen

5) Ja näistä kolmesta jos saisit kaksi ja yhtä et koskaan. Mistä toiveesta luopuisit ja miksi juuri siitä?
-Opiskelupaikasta, koska haluan että on kiva koti, että pää pysyy kasassa ja elinympäristö on miellyttävä ja terveydestä en luopuisi mieluusti koskaan.

Ja nyt väen vängällä keksityt viisi kysymystä.

1) Paras aika vuodesta ja miksi?
2)Jos olisit eläin, mikä olisit ja miksi?
3)Kahvi vai tee?
4)Koukututko helposti esim. peleihin?
5)Suosikki harrastuksesi?

Olipas siinä. 

maanantai 6. toukokuuta 2013

50. Meidän päiväkotilainen

"Minä olen päiväkotilainen" sanoo meidän Aappa-neiti varsin usein, kun tulee puhetta hänestä ja muista lapsista, "minä olen iso tyttö, minä olen päiväkotilainen" hän sanoo. Aino on päiväkodin alkamisen jälkeen kehittynyt vielä hurjasti lisää, leikit ovat saaneet nimiä, on tullut uusia lauluja joita tyttö laulaa meille ja tekee esityksiä. Hän on lähes oppinut kirjoittamaan nimensä, tällä hetkellä se tulee useimmiten mudossa Aoni/Anio, mutta  kyllä se siitä!

Välillä sitä on itse ihan hämmennyksissä siitä, että miten se lapsi kasvaakin niin kovin nopeasti, vastahan tuo maisteli ekoja kertoja perunaa 3 vuotta sitten vappuna! Eihän 3 vuotta aikuisen elämässä ole paljon mitään, mutta siinä ajassa tuo lapsi on kasvanut ruokaan totuttelevasta kääryleestä reippaaksi päiväkotilaiseksi, joka ei millään tahtoisi lähteä kotiin klo.14 kun äiti tulee hakemaan.

Toisinaan sitä unohtaa, että tuo meidän pirpana on vasta kolme vuotias, kun puhe on selkeää ja muutenkin vaikuttaa niin isolta tytöltä. Onneksi silti välillä tuotakin alkaa vähän vauvattamaan ja syli- ja halipula iskee, niin saa tuon elohiiren joskus syliinkin asti! Ja joka yö, aamupuolella, tuo edelleen kapuaa meidän väliin nukkumaan, tulee lähelle ja haluaa pitää kädestä kiinni. Kyllä, hän on vielä pieni, minun rakkaani.

perjantai 3. toukokuuta 2013

49. Ajattelemisen aihetta

Tuo kahden kuukauden tauko kirjoittamisessa sai myös miettimään mitä haluan blogiltani. Tämä nyt on ollut lähinnä päiväkirjamainen ja kuulumisia kertova niille sukulaisille ja kavereille joiden kanssa ei tule pidettyä aktiivisesti yhteyttä. Olen toki myös kertonut paljon tekemistäni käsitöistä ja Buzzannutkin aina silloin tällöin (on muuten tulossa taas Buzzador-juttua tässä lähiaikoina!). Haluan edelleen pitää blogini sellaisena kuin se on, omana ilonani ja ehkä hieman muidenkin.

Yritän tästä lähtien olla jälleen hieman aktiivisempi tämän kirjoittelun kanssa. Olisi myös kiva tietää, ketkä kaikki tätä lukevat! Hei te siellä, ilmiantakaa itsenne, kommentoikaa jos on jotain kommentoitavaa ja jos kiinnostaa niin kysykää.

torstai 2. toukokuuta 2013

48. Joskus tauko tekee hyvää.

Maaliskuun alun jälkeen minulta katosi lähes kokonaan kaikki into kirjoittaa. Ilmeisesti lähes kahden kuukauden tauko teki tehtävänsä, kun vihdoin sain tartuttua hommaan. Kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtumaan hyvin paljon kaikkea ja päivät ovat menneet todella nopeasti. Viimeiset viikot ovat tosin menneet lähinnä flunssassa.

Toukokuukin on täynnä ohjelmaa! Eräs ystäväni saa vauvan ihan näillä näppäimillä ja olen aivan tohkeissani tästä! Puita pitää käydä tekemässä jossemme halua ensi talvena palella ja puolenkuun jälkeen on kahdet pääsykokeet, joista toiseen pitäisi tehdä portfolio (en ala raahaamaan jotain tekemääni tuotetta koululle) kaikesta mitä olen tehnyt. Vielä kun saisi jostain inspiraation sen tekemiseen. Olen siis hakenut tänne oman kylän käsi-ja taideteolliseen tekstiililinjalle. Se oli lähinnä viimeinen vaihtoehto, olisipa sitten jotain. Olen hakenut myös muualle kouluun. Siitä kerron myöhemmin jos se vaikka kävisikin toteen.

Viikonloppu vietetään Äitini luona puuhommia tehden.