lauantai 29. syyskuuta 2012

10. Eihän se tietenkään ihan niin helppoa ollut..

Nimittäin se vierashuoneen make over. Koska tietenkin olin unohtanut huomioida, että vierashuoneen ja lapsen huoneen välissä on oviaukko, joka on peitetty molemmilta puolilta vaatekaapilla, ja se täytyy ensin sulkea. Teimme siis reipas vuosi sitten yläkerran käytävästä lapsen huoneeseen oman oven, ettei sinne tarvinnut kulkea vierahuoneen kautta ja vanhan oviaukon "suljimme" mollemilta puolilta vaatekaapeilla. Huomenna sitten päästään sulkemaan sitä oviaukkoa.

Tämä päivä kului huidellessa siellä ja täällä. Rahaa tuppasimme mm. K-Rautaan, Ikeaan, Bauhaussiin, Biltemaan ja ihan perus ruokakauppaan. Mukaan tarttui maalipurkki, sänky ja muuta pientä hyödyllistä, sekä lastulevyä. Näiden lisäksi kävimme vielä Mummin ja Vaarin tykönä hakemassa puutavaraa sekä villaa. Aikamoista ajelua koko päivä siis ollut. Vaan päivä sujui mukavasti ja lapsi oli pääsääntöisesti hyväntuulinen, oltiin koko perhe nukuttu melko hyvin koko yö ja herättiinkin ruhtinaallisesti vasta 8.20! Meidän perheessä se tarkoittaa todella myöhään.

Vielä tänään illalla pikkuveljeni tuo puutavaraa meille ja huomenna aamusta päästään aloittamaan remppahommat täysillä. Huomenna meitä tulee auttamaan myös perhe K-S, lapsetkin siis saavat seuraa toisistaan. Toivottavasti tällä kertaa pikku-S ei joudu niin syrjityksi kuin perunannoston aikaan isompien leikkiessä keskenään.

perjantai 28. syyskuuta 2012

9. Makuuhuoneen make over

Noniin, tänään se alkaa! Nimittäin vierashuoneen muuttaminen makuuhuoneeksi. Vierashuoneesta täytyy vielä irroittaa koko huoneen ympärikulkeva tonttuaiheinen boordi ja sitten voikin alkaa maalaamishommiin. Onneksi siinä huoneessa ei ole tapettia!

Huomenna suuntaamme Ikeaan sänkyostoksille, sekä hakemaan vielä toisen maalin makuuhuoneeseen. Pääväriksihän sinne tulee valkoinen, mutta tulee toki vähän jotain tehostettakin. Lisäksi pidämme sormet ja varpaat ristissä ja toivomme, että saadaan patjat uuteen sänkyyn mahdollisimman pian.

Ihan villiinnyn kaikista mainioista sisustusideoista joita päässäni rullaa sinne tänne hurjaa vauhtia. Tässä on muutenkin paljon kivoja juttuja ihan lähiaikoina luvassa. Viikonloppu menee siis remppaillessa ja sisustellessa ja pohtiessa (eli vauhdikkaasti), ensi viikolla menen pääni kanssa kynittäväksi (voi, kun en edelleenkään tiedä mitä haluan!) ja sitten ne silmälasit tulevat joko ensi viikolla tai seuraavalla ja sitten 13.10 menemme kummienoni vaimon syntymäpäiville, niistä kyllä tulee varmasti aikamoiset pirskeet! Niin ja mekkoni, jonka tilasin varta vasten noita juhlia varten, senkin pitäisi saapua ensi viikon alussa viimeistään.

Paljon kaikkea mukavaa luvassa siis, vielä kun pysyttäisiin terveinä.

torstai 27. syyskuuta 2012

8. Puolentoistatunnin haasteellinen silmälasien metsästys

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, silmälasini saivat sunnuntaina hieman osumaa. Tänään oli sitten näöntarkastus Myllyn Instrumentariumissa ja samalla katsottiin uusia kehyksiä. Jo aamulla arvasin, että reissusta tulee haastava, Aino heräsi 6.30. Elättelin toiveita, että lapsonen nukkuisi puolituntisen ajomatkan kauppakeskukseen, mutta ei nukkunut ei. Onneksi rakas, ihana pikkuveli oli mukana ja katsoi lapsen perään, vaikka ei siinä hommassa mitenkään luonteva olekkaan ja menettää hermonsa nopeasti. Selvisivät kuitenkin hienosti, kerran kävin vaihtamassa lapselle vaatteet, kun ei ehtinyt potalle asti. Vaatteidenvaihto-operaatioon kului kuitenkin vain vajaa 10minuuttia.

Aika kauan meni kyllä pähkäilyssä lasien kanssa, ei oikein löytynyt mitään THE laseja, kuten kävi näiden tämänhetkisteni kanssa keväällä -09. Muoti silmälasien suhteen on muuttunut paljon kolmessa vuodessa.  PItkällisten pähkäilyjen jälkeen lopputuloksena oli tummanvioletit ja toiset lasit, kapeammat ja "korumaisemmat" ovat metallinväristä ja mustaa. Valitettavasti se, että minun linssejäni on pakko hioa niin paljon rajaa pois myös monia kivannäköisiä vaihtoehtoja, esimerkiksi kaikki sellaiset joissa ei ole alareunassa ollenkaan kehystä.

Uudet silmälasit tuovat aina tullessaan pienimuotoista identiteettikriisiä, aina joutuu miettimään mitä uudet lasit viestittävät ja miltä ne näyttävät ja millaisen kuvan noin yleisellätasolla ne antavat.  Koska olen muistaakseni toiselta luokalta saakka käyttänyt silmälaseja olen valmis panostamaan niihin paljon, ne ovat osa minua ja en koskaan kokenut piilolinssejä omaksi jutukseni. Haluan, että lasini ovat osa pukeutumistani ja toimivat samalla ikäänkuin koruna.

Minulla kävi kyllä hyvä tuuri siellä instrussa tänään, optikko jonka kanssa asioin oli kyllä nuori, mutta erittäin mukava ja teki paljon työtä löytääkseen minulle sopivat lasit. Ensimmäistä kertaa olin ostamassa laseja ilman omaa makutuomaria, en kyllä ihan lämmennyt tähän toimintamuotoon, kaipaan ehdottomasti jonkun sanomaan mielipiteensä, vaikka omani onkin se mikä ratkaisee.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

7. Airwick-testailuja

Nyt kun olen muutaman päivän kokeillut uusinta Buzzador-tuotettani, Airwick Cool Linen & White Lilac ja Midnight Blackberry & Vanilla Silk- tuoksutikkuja, ilmanraikastimia, voisin kertoa siitä muutaman seikan.

Pääsin siis mukaan Buzzador- kampanjaan, jossa kokeillaan näitä Airwickin tuoksutikkuja. Ilmanraikastusta tyylikkäästi ja elegantisti, mainostavat. Sain siis yhden violetin paketin (Midnight Blackberry & Vanilla Silk) ja 11 valkoista pakettia (Cool Linen & White Lilac). 

Aloitin kokeilun Midnight Blackberry & Vanilla Silk tuksutikuilla ja aluksi se jopa tuntui miellyttävältä. Sijoitin sen kylpyhuoneeseemme, koska siellä se saisi olla turvassa lapselta ja kissalta. JOnkin ajan kuluttua mieheni laittoi vessan oven kokonaan kiinni ja totesi, että haisee kamalalta. Tästä vielä hieman myöhemmin totesin itse voivani jokseenkin pahoin. Tämä Midnight Blackberry & Vanilla Silk oli aivan liian imelä meidän makuumme, niinpä suljin sen pussiin ja laitoin kellariin odottamaan aikoja parempia. 

Päätin sitten kokeilla samaan syssyyn myös toista, Cool Linen & White Lilac- tuoksua ja tuolla se on saanut olla rauhassa vessassa. Ovi on raollaan, joten tuoksua tulee myös hieman muualle taloomme. Yksi tikku todellakin riittää meillä!

maanantai 24. syyskuuta 2012

6. Totuttelemista kotiarkeen

Perunannosto loppui lauantaina. Sunnuntaina puolenpäivän jälkeen aloimme pakkaamaan tavaroita autoon ja suuntasimme Kauppakeskus Myllyn kautta kotiin. kaupoille lähdettiin, koska lapseni astui sunnuntai aamuna silmälasieni päälle. Siitä, miten silmälasini olivat päätyneet noin puolimetriä kauemmaksi kuin missä niiden kuului olla, minulla ei ole aavistustakaan. Todennäköisesti Sylvi-kissamme oli siihen syyllinen. Onneksi lasini ovat kuitenkin edelleen käyttökelpoiset, vaikka ovatkin hieman vintallaan. Ensimmäiseksi asioimme siis Instrussa, sain näöntarkastusajan torstaille ja samalla sitten valitsen uudet lasit, koska optikko sanoi, ettei näitä uskalla vääntää enempää, koska on suuri riski, että sanka menee poikki. Onnekseni siellä on tarjous kahdet lasit yksien hinnalla! Aurinkolasit minulla jo onkin omilla vahvuuksilla, joten minusta tulee pian kaksien uusien lasien omistaja. Hämmentävää.

Kauppareissulta tarttui mukaan myös lapselle kolmet uudet velour-housut, koska totesin suurimman osan lapsen housuista joko olevan jo liian lyhyitä tai pian jäävän liian lyhyiksi. Mukaan tarttui myös aivan ihana PikkuMyy-aiheinen tunika lapselle! Oli melkoista kun päädyin ostamaan kokoa 104, koska mittailtuani lasta totesin 98 koon olevan sellainen, että jää aivan kohta pieneksi. Kotona pyykkejä ripustellessani tein koko vertailua Lindexin velour-housujen (104) ja Tuttan college-housujen (92) välillä ja pituuseroa oli tasan velour-housujen resorin verran, ei siis kovin paljoa. Tosin, kyllähän olen tiennyt jo viimeiset reilut pari vuotta, että Lindexin vaatekoot ovat niukkoja.

Lapsesta (ja kyllä myös jonkin verran itsestäni) huomaa kyllä, että vielä ei olla päästy kotirytmiin tuon kolem viikon perunannoston jälkeen. Jos lapsi olisi viime viikkojen aikana herännyt 7.30 häntä ei olisi saanut päikkäreille mitenkään, vaan likka olisi posottanut ilta 19 saakka samoilla silmillä täynnä virtaa. Tänä aamuna lapsi heräsi noilla main ja ajattelin että tuskin menee päiväunille, kun ei edes vaikuttanut väsyneeltä, noh, lapsi meinasi nukahtaa sohvalle klo. 18 aikaan pikkukakkosen loppupuolella. Lopulta lapsi nukahtikin kesken ruokailun keittiönpöydän ääreen hieman 18 jälkeen. Voi raasua! Nukkui reilu 5minuuttia ja kun aloimme pukemaan pyjamaa päälle hän heräsi ja alkoi kiukkuamaan, että hänellä on vielä nälkä. Noh, kyllähän hän söikin! Ja oli nukkumassa sopivasti klo.20.

Oli suunnitteilla, että oltaisiin huomenna menty MLL:n perhekahvilaporukan kanssa huomenna metsäretkelle, mutta todennäköisesti jää meiltä väliin juurikin tuon epämääräisen rytmin hakemisen takia, en halua kantaa lasta kotiin metsäretkeltä, vaikka kantoliinakin löytyisi. Ehkä menemme vasta ensi viikolla ja siihen saakka vain haemme tätä arkirytmiä täällä kotosalla.

tiistai 18. syyskuuta 2012

5. Koti-ikävän oireita

Niitä meillä on täällä selkeästi havaittavissa. Lapsi on herkästi levoton ja kiukkuisa, herää kammottavan aikaisin ja huutaa vain että hän ei voi/jaksa nukkua eikä missään tapauksessa suostu päiväunille. Tosi rentoa Mummilassa olemista. Itselläkin kyllä pikkuhiljaa alkaa mökkihöperyys iskemään, täältä korvesta kun on kovin vaikea lähteä minnekkään ilman autoa.

Aloin neulomaan tumppuja, pitkästä aikaa. Lankana on Gjestal Maija ja väri on punaisen kirjava. Tykkään langasta ja sen pehmeydestä. Pääsääntöisesti olen tehnyt kaikki (ei niitä pareja konvin montaa ole) lapaset peukalokiilalla, nyt ajattelin tehdä toisin, saa nähdä mitä tulee! Kämmenselän puolelle tulee vähän kalanruotomainen kuvio ihan vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

Täällä Mummilassa on vintillä neulekone. En vain ole saanut sitä vielä kaivettua esiin sen kaiken muun ryjän joukosta mitä tuolta vintiltä löytyy. Olen varsin innostunut siitä ja on jo useampi suunnitelmakin. Vielä kun olisi aikaa perehtyä tuon neulekoneen toimintaan. Viimeksi olen neulekonetta käyttänyt koulussa ja tehnyt villapaidan (joka oli kamala).

Pää pursuaa ideoita ja suunnitelmia, valitettavasti niiden toteuttaminen vaatisi sen, että päästäisiin ensin kotiin täältä. Ja kotona tietenkin odottaa ensimmäisten asioiden joukossa makuuhuoneen remppa. Huhhuh.

torstai 13. syyskuuta 2012

4. Pieni hetki hiljaisuutta

Koin suurta autuutta tänään, ihan tuossa hetki sitten. Täällä Mummilassa pääsee nauttimaan sellaisesta kotiäidin arjen luksuksesta kuin naistenlehdet, tai no lehdet ylipäätään. Lounasta lämmittäessäni silmäilin jo kaihoisana uusinta MeNaiset-lehteä, jonka olin vain hieman aikaisemmin napannut muun postin kanssa postilaatikosta. Lapsi sai syötyä ja kirmaisi samantien omiin leikkeihinsä ja jäin kaksin tuon tuoreen lehden kanssa, lehden jota kukaan muu ei ollut vielä lukenut.

Mikään ei häirinnyt minua. Ainoat äänet olivat tuulehn humina avonaisesta keittiön ikkunasta, sekä palikoiden kasailun ääni olohuoneesta. Tätä ihanaa hiljaisuutta kesti ehkä 10-15 minuuttia, mutta se riitti virkistämään mieltä. Nautin täysin sydämin tuosta pienestä hetkestä yksin, omassa pienessä kuplassa.

Mutta, niinkuin kaikki aina kaikki kiva, sekin hiljainen hetki loppui ja oli taas aika palata tähän todellisuuteen. Todellisuuteen joka pitää tällä hetkellä sisällään sen, että pian pitää alkaa taas keittämään kahvia ja teetä ja tekemään voileipiä pellolle viemistä varten, sekä tiskit ja kaiken muun kodinhoidollisen homman.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

3. Voi sänky, kunpa saisin sinut

Meillä on kotona sänky. Tietenkin meistä suurimmalla osalla on varmasti sänky kotonaan, mutta kirjoitanpa nyt tästä meidän sängystä. Se on - muistaakseni Sotkasta- -06 ostettu runkopatjasänky. Aika perus siis. Ei mikään superkallis, mutta ei ihan halpakaan. Monta vuotta se oli erinomainen, patja oli ihanan jämäkkä ja tukeva, eikä keskellä oleva rakokaan häirinnyt, kun oli hyvä petauspatja. Noh, kuten jokainen lukija varmasti osaa laskea, sänky on jo jokusen vuoden vanha. Petauspatjalla ei ole mitään vikaa, se ajaa asiansa varsin hyvin (vaikkakin, jos saisin valita ihan vapaasti, ostaisin ehkä vielä paksumman), mutta sängyn jousitus alkaa olemaan, miten sen nyt sanoisi, aikansa elänyt. Sänky pitää kamalaa natinaa ja nitinää ja saan selkäni aivan uskomattoman kipeäksi siinä.

Olemme jo jonkin aikaa kiikaroineet uutta sänkyä ja olemme jopa päättäneet minkä sängyn ostamme. Vielä kun olisi se raha, jolla ostaa se sänky. Suunnittelimme myös päätyä, mutta en ole varma, mahtuuko se korkeuden puolesta uuteen makuuhuoneeseemme (josta kerron myöhemmin lisää).

Selkävaivaani ei helpota lainkaan se, että olemme täällä Mummilassa ja täällä vierassänky jossa nukun on jotakuinkin ihan yhtä aikansa elänyt kuin meidän sänky kotonakin, vaan kyllä se ehdottomasti hakkaa sen vuodesohvanrohjon, jolla Mies joutuu nukkumaan.

Nyt elättelenkin vain toiveita siitä, että ehkä perunannoston jälkeen olisi rahaa sijoittaa uuteen sänkyyn ja pariin purkkiin maalia. Muutoin joudun odottamaan veronpalautuksiin saakka, oli mukava yllätys saada sekin kuori käteensä.

tiistai 11. syyskuuta 2012

2. Laulupussi

Osallistuin alkuvuodesta FB:ssa luovuuteen kannustavaan haastetehtävään. No, omani ovat yhtä vaille valmiit. Ja valmiista toiset ovat jo toimitettukin uudelle omistajalleen. Pitäisikin muistaa laittaa eräät sukat postiin. No, jokatapauksessa siis eilen oli postilaatikkoon tupsahtanut iso paketti, ja kun pikkuveljeni tänään paketin toimitti minulle tänne Mummilaan, jossa koko perhe majailemme perunannoston ajan, sieltä löytyi laulupussi. Kiitokset siitä kuuluu eräälle tuttavalleni, jolla on saman ikäinen lapsi kuin meidän Aino.

Koko aamun laulupussi oli kovassa huudossa, varsinkin pehmoiset eläinhahmot joita pussista löytyi. Siinä tuli itsellekin muutama muistutus lastenlauluista, joten ehkä valikoimani nyt kasvaa ihahhahhaasta ja hämä-hämä-häkistä hieman laajemmaksi. Joukossa oli myös laulu kultakaloista, ja täytyy kyllä tunnustaa että en ole ikinä edes kuullut sitä. Mahtaakohan YouTubesta olla apua tässä tapauksessa?

Nyt menen nauttimaan hetkeksi hiljaisuudesta, kipeä lapsi nukkuu, miehet ovat pellolla ja minulla on aikaa vaikka neuloa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

1. Uusi alku

Koin edellisen blogini tulleen tiensä päähän. En päässyt siinä eteenpäin. Tämä uusi blogi kuitenkin jatkaa aika paljon samalla linjalla kuin edellinenkin.

Täältä voi lukea minun pakkoneuloosistani, Ainon tempauksista ja meidän haaveista.

Tervetuloa mukaan!